Hevoskastanja

Saapui 1550-luvulla Itä-Intiasta Eurooppaan. Nimensä puu sai siitä että turkkilaiset syöttivät puun siemeniä hevosille rehuksi ja lääkkeeksi. Uskottiin myös että jos hevoskastanjan piikikästä hedelmää pitää taskussa, se auttaa reumatismiin ja myös ehkäisee reumatismiä.
Lääkkeenä puun kuorta ja kukkia käytettiin ripuliin, suonikohjuihin ja keuhkoputkentulehdukseen.
Kauneudenhoidossa hevoskastajan siemeniä käytetään puhdistustuotteissa, vaahtoavien sapoiinien takia sekä verenkiertoa elvyttävien vaikutusten takia kiinteyttävissä ja nestettä poistavissa vartalovoiteissa.